Ajatuksen voima

Tuntuu siltä että psykoosi on kovin harvalle ihmiselle ollut mitenkään positiivinen prosessi. Ei se minullekaan ollut silloin kun koin ensimmäiset psykoosini, mutta asiat muuttuivat kun sain "vaihtoehtoista" tietoa asiasta. Minulle tärkein juttu paranemisen kannalta oli löytää tietoa siitä että psykoosissa kokemani asiat eivät olleetkaan niin sairaita kuin mitä joskus kuvittelin.

Minun kokemuksiini kuului tunne siitä että pystyin ajatuksillani ja energiallani vaikuttamaan maailmaan. Pystyin "lukemaan" muiden ihmisten tunne-energioita ja tunsin että minulla oli parantavia voimia. Tällaiset uskomukset eivät istu hyvin meidän länsimaalaiseen rationaaliseen ja materialistiseen maailmankuvaamme, mutta joissakin kulttuureissa nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.

Kun etsin tietoa psykoosin henkisestä puolesta törmäsin vähän niinkuin erilaiseen maailmankuvaan. Elikkä tällaiseen että ihmiskunta kehittyy henkisesti koko ajan, tapahtuu henkisen kehityksen evoluutiota. Alamme tiedostaa että fyysinen ulkopuolinen todellisuus on vain heijastus sisäisestä todellisuudestamme, ja että muuttamalla sisäistä todellisuuttamme voimme muuttaa ulkoista todellisuutta. Esimerkiksi ihminen voi ajatella ympäristöstänsä että kaikki haluavat hänelle pahaa, kun taas joku toinen ajattelee että kaikki haluavat hänelle hyvää. Nämä kaksi ihmistä elävät eri todellisuuksissa, ja he myöskin reagoivat ympäristöönsä eri lailla, toinen epäluuloisesti ja toinen luottavaisesti. Heidän erilainen suhtautuminen ympäristöönsä synnyttää erilaisia reaktioita, jotka vahvistavat entisestään heidän käsityksiään. Positiivisuus vetää puoleensa positiivisuutta ja negatiivisuus vastaavasti negatiivisuutta. Psykologiasta on tuttua se miten ihminen aikuisena rakentaa ympärilleen samanlaisen ympäristön kuin mihin lapsena tottui. Hyvä uutinen on se että kun ihminen tiedostaa tämän käyttäytymisen hän voi muuttaa sitä.

Tähän maailmankuvaan kuuluu että ihminen voi vaikuttaa maailmaan ja ympäristöönsä enemmän kuin hän tietääkään. Kaikki universumissamme koostuu energiasta, ajatuksemme ja tunteemmekin ovat energiaa, ja "lähetämme" tätä energiaa ulos koko ajan. Maailmassa on tällä hetkellä tosi paljon negatiivista energiaa... ihmisissä on pelkoa. Monet rakentavat kulisseja ulkomaailmaa ja kanssaihmisiään kohtaan, omaa syvintä sisintään ei uskalleta näyttää muille, pelätään että se ei ole kyllin hyvää. Pelätään näin, vaikka tämä ihmisen syvin olemus on aina hyvää ja täydellistä. Tätä kulissia kutsutaan egoksi, ja moni ihminen samaistuu tähän kulissiin niin täysin ettei tajua että hänessä on jotain syvällisempääkin. Tämä kulissi myös luo ihmisen mieleen illuusion siitä että olemme erillisiä olentoja kun itse asiassa olemme kaikki osa samaa suurta massaa, ihmiskuntaa ja universumia. Itämaisissa perinteissä tämä egon tuhoutuminen nähdään askeleena henkisen kehityksen polulla. Tai en nyt ole oikein varma, ehkä se pikemminkin esiintyy näissä länsimaihin omaksutuissa systeemeissä. Puhutaan egon kuolemasta ja siitä miten ihmisen tulisi lakata samaistumasta omaan egoonsa. Psykoosi voi olla tällainen egon kuoleman prosessi.

Uskon nykyisin tällaiseen ajatteluun että ihminen voi ajatusenergian voimalla muuttaa asioita fyysisessä todellisuudessaan, hän voi vetää puoleensa positiivisia asioita, asioita joidenka haluaisi toteutuvan. Tai ei voida sanoa että hän VOI tehdä tätä: meistä jokainen tekee tätä, koko ajan, vaikka suurin osa tekee sitä tiedostamattaan. Yksinkertaistettuna voisi sanoa että toimintaa edeltää aina ajatus, ja ajatus on se mikä johtaa johonkin toimintaan tai sitten sulkee sen mahdottomuutena pois. Kun opimme tiedostamaan tämän prosessin, voimme käyttää sitä paljon tehokkaammin hyväksi. Minulle tuottaa tosin vähän ongelmaa se että miten nämä ideat voi istuttaa länsimaiseen ajatteluun ilman liikaa kitkaa. Ihmiset laittaa heti luukut kiinni jos kuullostaa liian hihhulilta. Itse kasvoin myös uskoen tieteeseen ja pyrin aina löytämään hyväksyttäviä tieteellisiä selityksiä asioille kuten hengille tai jumalalle. On paljon muitakin ihmisiä jotka kamppailevat saman asian kanssa, ja ilokseni olen löytänyt joitakin tiedemiehiä jotka ovat onnistuneet löytämään ihan järkeenkäypiä selityksiä. Esimerkiksi kvanttifyysikoissa on sellaisia, sillä kvanttifysiikasta on löydetty ilmiöitä jotka eivät seuraa normaaleja fysiikan lakeja.

Tietyissä kvanttifysiikan kokeissa tulokset muuttuivat sen mukaan MITEN niitä mitattiin, eli yksi kvanttifysiikan laeista voisi olla että tietyn tapahtuman tarkkailijalla on vaikutusta itse tapahtumaan, tulos voi olla erilainen riippuen tapauksen tarkkailijasta. Tämä on tietenkin varsin vallankumouksellinen ajatus meille jotka uskomme vielä Newtonilaiseen maailmankuvaan. Normaalissa mittakaavassa asian voisi ajatella vaikka seuraavasti: kun näemme maailman sotaisana ja täynnä pahuutta, sortoa ja vääryyksiä, luommeko silloin siitä sellaisen? Mitä tapahtuisi jos suurin osa ihmisistä alkaisi nähdä ja uskoa siihen että maailmassa voi vallita rakkaus ja rauha ihmisten välillä?

Olen näkevinäni että nämä ajatukset saavat enemmän ja enemmän jalansijaa täällä meidän kovien arvojen materialistisessa länsimaisessa kulttuurissamme. Paljon puhutaan siitä että ihmiset kokevat henkistä tyhjyyttä ja etsivät jotain syvällisempää merkitystä elämälleen. Monella on tunne että on olemassa jotain "enemmän". Minusta oli ilahduttavaa nähdä elokuva "the Secret" joka kuvaa näitä ajatusenergia-prosesseja, sitä miten meillä voi olla suurempi vaikutus elämämme muokkaamisessa kuin mitä olimme kuvitelleet. Psykologiassa kognitiivinen terapia myös perustuu siihen että voimme ajatustemme avulla muuttaa suhtautumistamme ympäristöön ja siten "muuttaa todellisuuttamme". Mindfulness-tekniikka on toinen hieman samantyyppinen juttu, tai ehkä vähän syvällisempi, pyrkii opettamaan hetkessä olemista, "tietoista" olemista. Yoga ja meditaatio yleistyvät. Nämä kaikki tekniikat pyrkivät saattamaan ihmisen kontaktiin oman syvimmän minuutensa kanssa. Tosi positiivista että täällä länsimaissa aletaan ymmärtämään näiden päälle.

Minusta on ihana ajatus että ihmisten välinen erillisyys on illuusio, että olemme loppujen lopuksi osa samaa suurta kokonaisuutta jossa kaikki on yhteydessä kaikkeen ja jossa tietoisuus, johon kuuluu rakkaus ja myötätunto, on kaiken yhteen sitova voima. Tämä ei ole minun kohdallani vain ajatus, vaan tunne ja "välähdys" jonka olen kokenut. Tämä kokemus poistaa tehokkaasti pelkoa maailmaa kohtaan...

Psykoosissa koin kaikennäköisiä juttuja joita voisi kuvailla "yliluonnollisiksi". Oli todella terapeuttista saada näille jutuille selityksiä ja hienoa kokea että ne eivät olleet vain kuvitteellisia. Tiedän että joku psykiatri ehkä sanoisi että ihminen luo näitä juttuja saadakseen tuntea olevansa vähän erikoisempi, kompensoimaan muuten heikkoa itsetuntoa. No koen että minun itsetuntoni olisi kyllä silloin heikommalla jos uskoisin enemmän jonkin psykiatrin väittämiin kuin omakohtaisiin kokemuksiini. Omaan itseensä ja omaan kokemukseensa, sydämeensä ja intuitioonsa tulisi aina luottaa. Minulla ja psykiatrilla ei vain ole samanlainen todellisuus, ja miksi ihmeessä omaksuisin hänen todellisuutensa? Pidän paljon enemmän omastani...

Luin jonkun väitöskirjan jossa todettiin että psykoosin kokeneiden oli vaikea löytää mitään tarkoitusta kokemastaan ja että kokemus pikemminkin synnytti heissä häpeäntunnetta. Oikealla hoidolla voisi paljon vaikuttaa siihen että psykoosia ei koettaisi näin negatiivisesti. Olisi hienoa jos hoidossa otettaisiin psykoosiaikaiset kokemukset enemmän todesta, jos niitä ymmärrettäisiin. Nyt ne usein mitätöidään ja ihminen itsekin mitätöi kokemuksensa. Uskon että jos ihminen itse saa valita niin mieluummin hän näkisi psykoosin positiivisena kuin negatiivisena. Eikö olisi kaikkien edun mukaista että tällainen kokemus lisäisi eikä söisi itsetuntoa, että se lisäisi eikä söisi toimintakykyä?