En ole kirjoitellut kuulumisia tosi pitkään aikaan... vaikka aika paljon tässä on sitten viimeksi tapahtunut.
Tällä hetkellä opiskelen life coachiksi, ja olen syventänyt tietojani ja taitojani energiaparantamisessa ja shamanismissa. Tämän myötä olen joutunut vielä syvällisemmin luotaamaan itseäni... ja kävi ilmi että en ollut vieläkään täysin selvittänyt tuota traumaa, pakkohoidosta 17-vuotiaana. Löysin opettajia ja mentoreita jotka tukivat minua prosessissani selvittää mitä minulle oikein tuolloin tapahtui. Mieleni oli kapseloinut nämä muistikuvat, täysin piilottanut ne minulta. Ne olivat ilmeisesti liian vaikeita kestää.
Nämä traumamuistikuvat aktivoituivat pitkin vuotta, alkaen syksystä 2013 ja suuren osan vuotta 2014. Olin kolme kertaa sairaalahoidossa. Ensimmäisellä kerralla psykoosi toistui, mutta toisella ja kolmannella kerralla olin jo saanut pelkoni kutistettua "pelkiksi" ohimeneviksi paniikkikohtauksiksi ja ahdistukseksi. Tiesin mitä päässä tapahtuu, miten vanhaan traumaan liittyvä liian vaikea tunnelataus estää traumamuiston normaalin prosessoinnin jolloin trauma jää "elämään", ja heijastuu takaisin pelkotiloina ja hallusinaationa - mutta tämä tieto ei auttanut minua ratkaisemaan asiaa. Pelkotilan ollessa päällä ihminen on survival-modessa, paniikkitilanteessa, jolloin rationaalinen ajattelu ei vain toimi.
Syksyllä 2014 minulla oli tilaisuus työskennellä Seanin kanssa, sain olla yksi hänen hoitomenetelmänsä koekaniineista. Sean asui luonani 10 päivää, ja kokeilimme tekniikkaa jossa hengityksen avulla ohitetaan tietoinen mieli jotta päästään käsiksi alitajunnassa oleviin solmuihin. Minulla oli muutama todella voimallinen kokemus, jossa jonkinlaista tukossa ollutta emotionaalista energiaa vapautui. Muutama kuukausi tämän jälkeen minulle alkoi nousta mieleen traumaan liittyviä muistikuvia. Kun minut 17-vuotiaana väkivaltaisesti sidottiin ja eristettiin, kehoni oli ilmeisesti mennyt jonkinlaiseen immobilisaatioreaktioon. Se on kehon primitiivinen suojareaktio, jossa elintoiminnot hidastuvat jotta "vihollinen" ei pystyisi havaitsemaan uhria. Tämä kokemus oli ollut minulle todella kammottava, ja mieleni oli tukahduttanut muistikuvan siitä melkein saman tien.
Kun minulle selvisi mitä minulle oli oikeasti tapahtunut, pelkotilat ja n.s. hallusinaatiot, jotka olivat olleet aktivoituneita suuren osan tuota vuotta, alkoivat haihtua. Traumamuistikuvien aktivoituminen tuntui kamalalta, mutta uskon että se on myös eheytymiseen tähtäävä prosessi: mieli yrittää elää muistia uudelleen, käsitellä sen valmiiksi, jotta siitä voisi "päästä eroon", ja jotta tapahtuman voisi siirtää menneisyyteen niin että se ei enää haittaisi tämänpäiväistä elämää.
Omalla kohdallani tuo traumamuisto oli niin vaikea että se oli täysin haudattu tietoiselta mieleltäni, ja siksi hyvin vaikea saada sieltä esiin, eheyttää. Tiedän että monella ihmisellä on hyvin vaikeita kokemuksia, lapsuuden ajan väkivaltaa, hyväksikäyttöä, ym, muistoja ja kokemuksia jotka sitten aikuisiällä ymmärrettävästi "kummittelevat". Nuo loukatut ja satutetut osat itsestämme jotka hakevat eheytymistä... Näihin kipeisiin osiin itsestämme meidän tulisi suhtautua kaikkein myötätuntoisimmin, rakastavasti, hyväksyen. Se ei ole koskaan oma vika että joku on kohdellut kaltoin, rikkonut, satuttanut. Niin ei olisi saanut käydä, mutta niin ehkä kävi. Voimme tukea toinen toisiamme, nähdä että kipeistä jutuista huolimatta olemme vahvoja ja rakkauden arvoisia, ja että voimme eheytyä vaikeistakin haavoista.
Laitan tähän Seanin erään asiakkaan, Monin, videosarjan omasta kokemuksestaan Seanin hoitomenetelmästä. Lisätietoa Seanin "healing retreat"-jutusta löytyy Seanin sivuilta. Sean on luultavasti loka-marraskuussa 2015 Euroopassa, ja hänellä on mahdollisuus tulla myös Suomeen, jos täällä on halukkaita asiakkaita. Tuo hänen ohjelmansa on aika kallis, 180$/päivä, mutta ainakin minulle se oli kyllä joka pennin arvoinen, ja vähän enemmänkin.
Aurinkoa kaikille! Tässä Monin videot:
https://www.youtube.com/watch?v=L5n48sHU0_o&t=8s
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti