Psykoosin syistä

Minulla on ollut psykooseja kuusi kappaletta. Ensimmäisen aikoihin, 17-vuotiaana, en ymmärtänyt ollenkaan mistä on kysymys. Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin olen saanut kerättyä tietoa ja ehkä elämänkokemustakin sen verran että ymmärrän psykoosejani, niiden "tarkoitusta" paremmin.

Uskon että psykoosissa on kyse vähän samasta kuin burn-outissa tai pahassa depressiossa: ihminen on ajautunut umpikujaan. Sitä on painanut menemään elämässä tavalla jota ehkä on sanellut enemmän ulkopuoliset vaatimukset kuin ihmisen omat perimmäiset halut ja tarpeet. Sitä on ehkä elänyt ulkoapäinohjautuvasti eikä ole ollut kontaktissa oman itsensä kanssa syvällisellä tasolla. Kauan voi mennä hyvin mutta sitten jossain vaiheessa voi tulla raja vastaan ja ihminen ajautuu kriisiin tai hajoaa.

Tämä voi olla kamala ja kivulias ja pelottava prosessi mutta jos sen käy läpi ja pääsee "toiselle puolelle", kriisillä voi olla positiivinen ja transformatiivinen vaikutus. Niinkin vakavasta kriisistä kuin psykoosi voi selvitä niin että sillä on positiivinen eikä negatiivinen vaikutus ihmisen elämään.

Yhden psykoosin jälkeen joka minulla oli kymmenen vuotta sitten tajusin että psyyke hajoaa pirstaleiksi jotta nämä palaset voisi koota takaisin yhteen kokonaisuudeksi joka on parempi ja ehjempi kuin sitä edeltänyt. Koin että psykiatria ei paljon auta tässä prosessissa: sen sijaan että tämän kriisin saisi rauhassa käydä läpi ja selviytyä sen toiselle puolelle, kriisi yritetään väkisin keskeyttää ja ihminen raahataan takaperin kriisistä ulos. Sen jälkeen ihminen "autetaan" takaisin entiselleen, eli takaisin niihin persoonllisuusrakenteisiin jotka eivät toimineet alun alkaenkaan. Uskon että jos psykoosista haluaa selvitä menestyksellisesti täytyy hyväksyä sen transformatiivinen luonne, sallia muutos itsessään, antautua muutokselle. Kuunnella mitä se psykoosi oikein yrittää kertoa ja viestittää. Ymmärtää että kriisi on arvokas ja tarpeellinen vaikka se voi olla myös pelottava ja kivulias. Psykiatria näkee psykoosin usein alkuna loppuelämän kestävälle sairaudelle jonka oireita voi lievittää lääkkeillä mutta jota ei voi parantaa. Uskon että psykoosissa ihmisen alitajuiset hiljennetyt osat murtautuvat esiin ja että tämä prosessi voi itseasiassa olla terapeuttinen ja eheyttävä.