Eri tyyppisiä henkisiä kriisejä

Sain käsiini Stanislav ja Christina Grofin kirjan "Spiritual Emergency". He kirjoittavat että monet kokemukset erilaisista, jopa hyvin dramaattisilta ja peräti psykoottisilta vaikuttavista muuntuneista tajunnantiloista, eivät välttämättä ole oireita sairaudesta lääketieteellisessä mielessä. Sen sijaan he näkevät nämä kokemukset tietoisuuden evoluution kriiseinä tai henkisinä hätätiloina, joita voi verrata maailman eri mystisissä traditioissa kuvattuihin tajunnantiloihin. Henkilöt jotka läpikäyvät tällaisen henkisen kriisin tarvitsevat opastusta ihmisiltä joilla on henkilökohtaista ja ammatillista kokemusta eri tajunnantiloista. Patologisoivat leimat ja erilaisten turruttavien keinojen, kuten estolääkityksen, käyttö voi vaarantaa prosessin positiivisen lopputuloksen.

Grofit jakavat nämä henkiset kriisit kymmeneen eri ryhmään, joista minusta kolme vaikuttavat erityisen kiinnostavilta ja ehkä lähiten vastaavat omia kokemuksiani. Nämä ovat: shamanistinen kriisi, tietoisuuden yhtenäisyyden kokemus ja psykologinen uudistuminen keskukseen palaamisen kautta:

Shamanistinen kriisi

Shamanismi on universaali ilmiö jota esiintyy useissa kulttuureissa ja joka on pysynyt voimissaan aina meidän päiviimme asti. Se on ihmiskunnan vanhin uskonto ja parannustaito. Grofit näkevät että se on kytköksissä johonkin hyvin perustavanlaatuisiin ja syvällisiin aspekteihin ihmisen psyykessä.

Monen shamaanin "ura" alkaa dramaattisella visioiden täyttämällä episodilla jota myös kutsutaaan "shamanistiseksi sairaudeksi". Tulevat shamaanit saattavat menettää kontaktin ympäristönsä kanssa ja kokea voimakkaita sisäisiä näkyjä. He tekevät matkoja tuonpuoleiseen maailmaan ja kohtaavat demoneja jotka altistavat heidät kamaliin kidutuksiin ja koettelemuksiin. Tämä prosessi usein kulminoituu kuoleman ja hajoamisen kokemuksiin jota seuraa uudelleensyntyminen.

Nämä episodit voivat, jos ne saatetaan menestyksellisesti loppuun, olla hyvin parantavia ja eheyttäviä. Tulevan shamaanin henkinen ja myös hänen fyysinen terveytensä voi parantua tämän kriisin kautta dramaattisella tavalla ja hän voi saada arvokkaita oivalluksia luonnonvoimien ja sairauksien luontesta. Kriisin jälkeen henkilöstä tulee shamaani, yhteiskuntaansa täysin toiminnallinen ja kunnioitettu jäsen.

Myös länsimaissa ihmiset voivat kokea episodeja jotka muistuttavat läheisesti shamanistista kriisiä. Henkilöt jotka läpikäyvät tällaista kriisiä voivat luoda spontaanisti rituaaleja jotka ovat identtisiä eri kulttuurien shamaanien käyttämien rituaalejen kanssa.

Tietoisuuden yhtenäisyyden kokemus

Tähän kokemukseen kuuluu henkilökohtaisten rajojen liukenemisen tunne ja yhtenäisyyden tunne toisten ihmisten, luonnon tai koko universumin kanssa. On kuin ihminen yhdistyisi jonkin luovan kosmisen voiman tai Jumalan kanssa ja kokemus voi tuntua hyvin pyhältä. Ihminen voi kokea myös ajan ja paikan rajojen "liukenemisen". Hän voi kokea syvällistä rauhaa tai ylitsevuotavaa onnea ja ekstaattisuutta.

Amerikkalainen psykologi Abraham Maslow antoi näille nimeksi "huippukokemukset" (peak experience). Hän oli kovin kriittinen länsimaista psykiatriaa kohtaan siksi että sillä on taipumus sotkea nämä tilat mielisairauksiin. Maslowin mukaan nämä kokemukset tulisi nähdä pikemminkin yliluonnollisina kuin luonnottomina ilmiöinä. Näiden kokemusten seurauksena henkilön toimintakyky voi parantua, hän ikäänkuin löytää oman potentiaalinsa. Jos kokemukseen puututaan negatiivisella tavalla näin ei ehkä käy.

Psykologinen uudistuminen keskuksen palaamisen kautta

Kalifornialainen psykiatri John Weir Perry on tutkinut näitä kriisejä ja hän puhuu "uudistumisprosessista", joka helposti voi sivullisen silmissä näyttää täysin psykoottiselta käyttäytymiseltä.

Psyykkisessä uudistumiskriisissä olevien ihmisten psyyke on kuin valtava taistelukenttä jossa myllertää kosminen taistelu Hyvän ja Pahan, Valon ja Pimeyden välillä. Heidän ajatuksissaan liikkuu kuoleman eri teemoja, ja vastakkaisuuksien problematiikkaa kuten sukupuolten erot.

He kokevat olevansa kosmisesti merkittävien tapahtumien keskuksessa ja olevansa tärkeitä maailman tulevaisuuden kannalta. Heillä voi olla visioita menneisyydestä, historiallisista tapahtumista, maailman luomisesta ja paratiisin ajoista, ja he voivat yrittää korjata mennesyydessä tapahtuneet "virheet".

Kokemus voi aluksi olla kaoottinen ja sekasortoinen mutta muuttuu pikkuhiljaa miellyttävämmäksi ja alkaa liikkua kohti ratkaisua. Prosessi voi kulminoitua "pyhän liiton" kokemukseen; tämä voi tapahtua kuvitteellisen partnerin tai jonkin omassa elämässä olevan henkilön kanssa ja tämä yleensä kuvastaa sitä että maskuliininen ja feminiininen puoli henkilön persoonallisuudessa ovat saavuttamassa tasapainon.

Kokemukseen voi myös liittyä vaihe jolloin nämä loistokkaat kokemukset nähdään tapahtumana joka kohottaa ihmisen muita korkeampaan henkiseen statukseen kuten suureksi johtajaksi, maailman pelastajaksi tai jopa universimin hallitsijaksi. Henkilö voi kokea henkisen jälleensymisen joka korvaa aiemmat kuolema-teeman liittyneet ajatukset.

Kokemuksen loppuvaiheen ja integraation aikana henkilö usein visualisoi ihanteellisen tulevaisuuden - uuden maailman jota ohjaa rakkaus ja oikeudenmukaisuus. Henkilö myös ymmärtää että koko draama oli psykologinen transformaatio joka rajoittui henkilön sisäiseen maailmaan. Tämä kokemus saattaa ihmisen kosketukseen oman keskuksensa, syvimmän ja todellisimman minuutemme kanssa jota Hindulaisessa traditiossa kutsutaan Atman-Brahmaniksi, sisäiseksi jumalallisuudeksi. Näiden episodejen positiivinen vaikutus ja niiden runsas yhteys historiallisten arkkityyppien kanssa osoittaa että on hyvin epätodennäköistä että prosessi on vain sairaiden aivojen kaoottinen tuotos.

Minusta on ällistyttävää löytää tällaisia kuvauksia prosesseista jotka useimmat psykiatrit suoralta kädeltä leimaisivat psykooseiksi ja hallusinaatioiksi. Ensimmäisten psykoosieni jälkeen uskoin itsekin että kaikki kokemani oli arvotonta harhaa. No, nyt tiedän paremmin.