Paranemisen mekanismit

Itämaisen lääketieteen mukaan suuri osa sairauksista johtuu kehon tai energian epätasapainosta, ja paraneminen on sitä että keho autetaan takaisin luontaiseen tasapainon tilaan. Uskon että mielenterveyden ongelmissa on kyse samasta, ja että useimmiten epätasapainosta voi päästä tasapainoon jos jaksaa tehdä asian eteen töitä.

Paranemisen mekanismit ovat varmaan jokaiselle vähän erilaiset ja jokainen tietää parhaiten itse mikä juuri itselle on oikein. Minusta paranemisen mekanismeihin ei kuulu se että ihminen hyväksyy sairauden osaksi omaa identiteettiään. Se miten ihminen näkee itsensä muokkaa hänen tulevaisuuttaan, joten enemmän hyötyä on varmaan siitä että näkee itsellään mahdollisuuden parantua täysin terveeksi. Kun puhutaan psykoosista positiivisena henkisenä kriisinä, nähdään että psykoosi aiheutuu paljolti siitä että ihminen ei ole syvällisellä tasolla kontaktissa minuutensa kanssa. Paranemiseen kuuluu että ihminen luo tämän kontaktin omaan minuuteensa uudelleen. Psykoosissa tämä voi tapahtua spontaanisti ja persoonallisuuden muutokset voivat jäädä pysyviksi, tai sitten sitä voi psykoosissa kokea välähdyksen siitä mikä tämä muuttunut tila voisi olla, ja psykoosin laannuttua työskennellä saavuttaakseen tämän tilan. Tähän tarkoitukseen on olemassa valtavasti eri kikkoja ja keinoja... joten jokaiselle löytyy varmasti jotakin.

Itselleni olen löytänyt vahvoiksi apuvälineiksi meditaation ja mielikuva- ja rentoutusharjoitukset. Oma ajatteluni, suhtautumiseni itseeni ja maailmaan on ajan kanssa muuttunut aika lailla. Jouduin tosin sinnikkäästi harrastamaan näitä vuoden verran ennenkuin sain kunnon tuloksia, joten periksi ei kannata heti antaa, eikä välttämättä odottaa nopeita muutoksia. Psyyken prosessit voivat viedä paljon aikaa ja kannattaa olla kärsivällinen. Psyyken prosesseille ei muutenkaan oikestaan ole mitään loppua, maaliin ei pääse tavallaan koskaan, joten miksi hoppuilla. Henkiseen ajatteluun kuuluu ajatus että ihminen on joka hetki täydellinen ja kaikki hänen elämässään on joka hetki tarkoituksenmukaista: liika yrittäminen ja ponnistelu jonkin asian saavuttamiseksi kannattaa lopettaa, ja sen sijaan antaa vain asioiden tapahtua omalla painollaan. Olla täysillä läsnä ja hyväksyä juuri se mitä elämässä sillä hetkellä tapahtuu.

Uskon että mielenterveysongelmaisilla aivot tavallaan toimivat "väärällä tavalla". Jos ihminen ei elä "omaa elämäänsä", vaan esimerkiksi elää muiden määrittelemien odotusten mukaan, syntyy sisäinen ristiriita, mikä aiheuttaa psyykkistä stressiä. Koetut traumat voivat myös aiheuttaa sen että ihminen jää elämään krooniseen stressitilaan, jossa häntä vaivaavat ahdistavat ajatukset ja pelkotilat. Hyvä uutinen on että jokainen pystyy muuttamaan sitä tapaa millä oma ajattelu toimii, edellyttäen että todella haluaa tätä ja on valmis ottamaan vastuun omasta paranemisestaan. Kannattaa kysyä itseltään haluaako todella parantua? Yllättävän monelle mielenterveyden ongelmista kärsiville sairaudesta on tullut suoja josta ei raaskita luopua. Jokainen saa tässä asiassa tehdä niinkuin haluaa, joten jollei ihmisellä itsellään ole motivaatiota parantua, häntä ei kannata painostaa siihen.

Jaa miten aivot sitten saadaan toimimaan "oikealla tavalla". Tavoitteena on siis saattaa ihminen jollain keinolla kontaktiin oman minuutensa, oman sisimpänsä kanssa. Voisi sanoa että tavoitteena on luoda terve itsetunto. Luoda tila jossa ihminen hyväksyy itsensä eikä vaadi täydellisyyttä, vaan pystyy pitämään itsestään varjopuolistaan huolimatta. Tila jossa hänelle ei ole niin tärkeää se mitä muut hänestä ajattelevat ja jossa ei ole tärkeää "antaa itsestään hyvää kuvaa", vaan jossa tuntee että voi olla oma itsensä ilman paineita. Olla liikaa analysoimatta ja miettimättä joka käännettä. Olla vaan, sillai että oleminen tuntuu helpolta ja kevyeltä.

Hyvän alkusysäyksen tälle prosessille voi saada jo siitä että lausuu mielessään aikomuksen että tulee löytämään tasapainon tilan. Aikomukset työstäytyvät ihmisen alitajunnassa, jossa tapahtuu voimallisia prosesseja. Joillakin voi olla eri terapioista paljon hyötyä, varsinkin taide- ja musiikkiterapioista joissa pyritään pääsemään käsiksi tukahdutettuihin tunnetiloihin. Itse luin paljon kirjallisuutta, kaikennäköistä psykologiaa. Kannattaa kuulostella itseään, valita ne keinot jotka tuntuvat itsestään hyviltä ja oikeilta.

Psykooseja kokeneelle hyviä harjoituksia voivat olla erilaiset maadoitusharjoitukset. Keho on se mikä ankkuroi meidät tähän fyysiseen todellisuuteen, "maadoittaa" meidät,  joten tätä voi tehostaa siten että  esimerkiksi päivittäin keskittyä hetkeksi tietoisesti tuntemaan oman kehonsa ja sen energiat. Moni psykoosialtis ihminen kärsii myös "yliajattelusta", eli sitä ajattelee ja kehittelee koko ajan mielikuvia päässään eikä ole kunnolla läsnä hetkessä. Aivoille tekee hyvää pitää taukoa välillä, hyvä harjoitus tähän on se että keskittyy täysillä siihen mitä aisteillaan kokee: siihen mitä näkee, kuulee, aistii. Ottaa kaiken vain sisään eikä analysoi sitä sen enempää. Henkimaailmankin voi ottaa avuksi, jos se tuntuu omalta jutulta. Henkimaailman enkeleiltä tai valo-olennoilta voi pyytää suojelusta, rakkautta ja voimaa.

En tunne oikeastaan olevani oikein pätevä tässä paranemismekanismi-aiheessa, vaikka paljon olen asiasta lukenut. On vaikea sanoa asiasta mitään yleispätevää sillä nämä mekanismit voivat olla eri ihmisille niin erilaisia. Koen myös että oma paranemiseni tapahtui melko helposti... ja jonkun mielestä tämä kaikki voi kuullostaa liian kevyeltä. Tunnen ihmisiä jotka ovat painineet vaikean elämän kanssa pitkiä aikoja, eivätkä nämä ajatukseni käy yksiin heidän kokemuksensa kanssa. Minulla ei ole tietenkään muuta kuin oma kokemukseni johon nojaan, mutta niinhän ei toisaalta ole kenelläkään muullakaan.

Jokaisella ihmisellä on vastaukset omiin kysymyksiinsä sisimmässään.